.....................................................................................................................................................................

tiistai 30. syyskuuta 2014

Agatha prosessoi


Pää surisee ja kaikki sivupersoonat on käytössä. Kolme viikkoa ensi-iltaan ja käsikirjoittaja-minä miettii taustatarinoita, ohjaaja-minä kissan muuveja, lavastaja-minä ikkunoiden sijaintia ja sitten on vielä se äänisuunnittelija, nukenrakentaja, tuottaja ja tarpeistonhoitaja. Välillä tuntuu että kohta teatterimaailma mullistuu, ja välillä on niin isot seinät vastassa - ei siis ne meidän oikeat, ne eivät vielä ole vastassa - että haluaisi piilottaa päänsä pensaaseen. Tänään onneksi enemmän se ensin mainittu. Helpottaa kun on tarpeeksi monta hahmoa tapettu, neljä jyrsijää, kissa ja kaksi miestä on vielä pyöritettävissä...

Viikonloppuna mietin myös, miten väärästä syyllisyydestä voi vapautua. Se täytyisi vielä ehtiä. Ja ne tapetit. Sitten kun on seinät. Onneksi ja kiitos tässä suossa ei ole yksin, kuvissa sisustustalkoita ja Kuvattavana mies nimeltä Poika.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Agatha-niminen työmaa

TEHDAS Teatterin vinttinäyttämö on täynnä rojua. Tai ei, täynnä tavaraa. Niinkuin kenen tahansa yksiössäasuvan yksiö. Vuosi vuodelta kerääntyneitä tavarakerroksia. Pölyä. Valtavat määrät pölyä (josta siis toki hankkiudutaan eroon ennen ensi-iltaa). Puuttuvat enää muovimattolattia, tapetoidut seinät ja tonni pikkusälää, niin lavastus on valmis. Lavastus on keskustelijan kannalta hauska sana, kun puhutaan murhamysteeristä. Ja vielä hauskempi tavaranhankkijan kannalta, kun puhutaan kahden tunnin murhamysteeristä, jonka tavoitteena on asumakelpoinen asunto. Ehkä vuokraamme tämän esityskauden jälkeen.

Huomenna käymme keskustelemassa nukketeatterista Turun pääkirjastolla järjestettävässä seminaarissa.  Seminaarin järjestäjänä toimii turkulaisen ammattinukketeatterintekijöiden yhteistyöverkosto Aura of Puppets. Seminaari on osa jokavuotista Turku International Puppetry Festivaalia, ja sen aiheena on suuruudenhullusti itse "nukke". Lue lisää Facebookista.

Näyttelijä Timo Väntsi ja ohjaaja Merja Pöyhönen pohtivat gerbiilihäkin rakenteita.

Ohjaaja Pöyhönen pohtii edelleen gerbiilihäkin rakenteita.  Näyttelijä Väntsi ei enää.

Anthony Marston, kenraali Macarthur ja tuomari Wargrave gerbiilihäkin rakenteissa.

Emily Brent kurkistaa gerbiilihäkin rakenteista.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syksyn läpi joulumielellä

Kesä näyttää jatkuvan täällä Turussa, mutta rinnoissamme pamppailevat jo jouluaiheet. Lahjamme teille:
PIKKU JOULU EVANKELIUMI on nyt valmisteilla, kuten toivoitte. Klassikkotarina kohtaa Kuuman Ankanpoikasen virkistävän käsittelyn. Emme kaihda herkkyyttä emmekä härskiyttä, mausteina faktaa ja fiktiota. Pakettiin mahtuu jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua, jotakin sinistä tai ainakin pinkkiä... Miltä tapahtumat näyttävät pikku aasin näkökulmasta?  PIKKU JOULU EVANKELIUMI vastaa tähänkin kuumottavaan kysymykseen. Nyt virittäytymään joulumielelle. <3


perjantai 5. syyskuuta 2014

Keskiviikkona hellettä 2

Ja tilattu helle saatiin Poriin keskiviikoksi, kiitos ilmatieteen laitos. Lain$uojattomat -festivaalin avajaispiknikillä tunnelma oli hurmaava, kiitos Lain$suojattomat ja Rakastajat-teatteri. Eikä järjestyshäiriöitä koettu, kiitos gorillapoliisien.

Nyt viikonloppuna omaksutaan katsojan roolia. Barkerteatterilla work-in-progressia ja TEHDAS Teatterilla naamioteatteriensi-iltaa. Ehkä lauantaiksi ja sunnuntaiksi vielä Helsinkiin moikkaamaan heppataiteilija Eeroa, jos Onniexpress suo.








tiistai 2. syyskuuta 2014

Tilipäivä

Nähtävillä maailman ehkä ammattimaisinta palkanmaksua. 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Keskiviikkona hellettä

Tänään aloitimme 'maanantaimurhamysteerimme' harjoitukset. TEHDAS Teatterin vintille rakentuu hitaasti syksyn mittaan pieni yksiö, jossa kaksi vanhaapoikaa saa kasvattaa kaikessa rauhassa - suuren maailman häiritsemättä - jyrsijöitä. Agatha Christien piinaavan Eikä yksikään pelastunut-kirjan (omaa sukua Kymmenen pientä n***eekeripoikaa) inspiroimana matkaamme läpi pimenevän syksyn.

Mut eka kohti Poria ja Lain$uojattomat-festivaalia. Siellä poliisigorilloillamme on valvottavaa nyt keskiviikkona. "Täytyy jäädä kukkumaan, ei saa mennä nukkumaan."

Ai niin joo, kesästä muutama kuva alla.


Olimme Per Brahen talossa Ruotsissa. 
Ilmari Säävälän kanssa Bar Kukassa.

Oravan kanssa TEHDAS Teatterin pihassa.

Pancho Villan kanssa Tampereella Mukamas 2014-festivaalilla.

Timojen kanssa Teatterikulmassa.

Daihatsussa Iso-Puolalassa.

Avustajina Ylen nuortensarjan kuvauksissa Ruisrockissa.

Tauolla tanssien välissä Teatteri Mukamaksessa.

Omenahotellissa.

Lentokoneessa karkkia ostamassa.

Ruotsissa syömässä paistettua läskiä.

Liittovaltion poikien kanssa Citymarketissa.

Vellu Torkon kanssa toisessa kaupassa.

Tobias Effen kanssa Samppalinnanvuorella.

JA SAABY JÖRGENSENIN KANSSA BAARISSA AAAAA SAABY!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hälsningar!

Tässä vielä lisää tunnelmia ihanaiselta Odensen reissulta. Kyllä ne Ruotsin järvet on sitten isoja. Ja lihapullat. Ja karkit värikkäitä. Ja ajatelkaa:  Tanskassa on olutta, jonka nimi on Miami Vice, ja sitä tekee Ugly Duck. Kaikenlaista...
Myös festari oli tosiaan ihana, on hyvä nähdä hyvää ja kunnianhimoista ja mielenkiintoista ja kohderyhmäänsä pelkäämätöntä lastenteatteria. Harvoin on myöskään festarilla, jossa yksikään nähty esitys ei tuntunut turhalta. 
Meidän Yhteenveto planeettojen välisistä etäisyyksistä sai nyt ensi-iltansa englanninkielellä. Joihinkin esityksiin se sopii, joihinkin ei, tähän onneksi kyllä. Se, miten hyvin se sopi teini-ikäiseen sielunmaisemaan jäi hieman kysymykseksi lähestulkoon koko yleisön ollessa aikuisia, mutta ylpeydellä me tällä outoilulla Suomea edustamme. Kaiken kaikkiaan, hyvä mieli jäi. Neil Armstong pääsi ulkomaille. Pieni askel muille, ja suuri askel meille. 




sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kevyt kuvaraportti kesäiseltä Tanskan-matkalta

Pakkasimme viikko sitten torstaina Yhteenveto planeettojen välisistä etäisyyksistä -esityksemme autoon ja lähdimme kohti satamaa. Lilluimme Tukholmaan luksuksen ympäröimänä aidolla Silja Linen risteilyaluksella. Buffetti oli herkullinen ja runsas, ja tunnelma oli katossa! Kukaan ei saanut vatsatautia ja kanssamatkustajat alkoivat töniä vasta kun suosituimmat ruokalajit alkoivat loppua kesken. Oma suosikkini oli sitruunainen juustokakku romanovinmansikoilla. Kun vielä onneksemme ja iloksemme henkilökunta suostui ryhmäkuvaan, oli matkamme onnistuminen taattu!


Saavuimme Värtaniin ja huristelimme ulos harmaaseen Tukholmaan. Pääsimme suht iisisti tietöistä huolimatta kaupungista ulos. Tietenkin kello oli vasta vähän yli kuusi, eivätkä pahimmat ruuhkat olleet alkaneet. Aamu valkeni vähitellen päiväksi. Mikä kaikista yllättävintä matkalla oli, että saimme ajettua jonnekin lähes Jönköpigiin asti ennenkuin radiossa soi ensimäisen keran Aviciita. Tietty en ole varmaan viime kesän jälkeen kuullut Aviciita, kun en ole paljoa radiota kuunnellut. Saabi ei käynnisty, enkä oikein muualla kuin autossa tule radiota kuunnelleeksi. Niinpä en voi olla varma noteeraisinko uudempia Aviciin biisejä. Kuvittelisin kuitenkin tunnistavani sellaisen jossain Rednexin ja Dolly Partonin välimaastossa jyskyttävän poljennon kuullessani. No joka tapauksessa parempi näin. Palataan matkalla hieman takaisinpäin. Tässä olemme Götan kanavalla.


Uskomattoman hieno minigolfrata siellä. Götan kanava on tietenkin kaikille jo peruskoulun maantiedon tunneilta tuttu Ruotsin ihme: käsittämättömät 614 kilometriä pitkä vesiväylä, josta noin kolmasosa on rakennettua kanavaa. Rakennusprojektina se oli aikansa suurimpia. 1800-luvun alkupuolella Götan kanavaa rakennettiin 22 vuotta 58000 työläisen voimin. Siitä ei lopulta koskaan tullut suurta kaupallista menestystä Ruotsin rautatieverkon kehityttyä täyttämään samat tarpeet tehokkaammin. Oli hieno kokemus nähdä tämä yhteisten ruotsalaisponnistelujen tulos ja todellinen saavutus. Seuraavaksi Vadstena ja Vätternin ranta.


Kaunis, erikoinen valo Vadstenassa juuri ennen sadetta. Jotain kummallista on noissa hyvinvoivissa pikku ruotsalaiskaupungeissa. En oikein usko niihin. Vedstenassakin 'sattumalta' oli sekä aurinkoista että myrskyista, linna, vallihauta, ja peräti paraati juuri kun saavuimme sinne. Liikaa yhteensattumia. Suosittelen lämpimästi: käykää Vadstenassa, rakkaat ihmiset, ja kertokaa onko se todellinen paikka. Se sijaitsee Vätternin rannalla, joka on iso järvi.


Minusta on hauska sanoa Jönköping. Kaikki sanat, joiden alussa on etuliite 'jönk' ovat minusta hauskoja. Jönk-öping. Se on hauska yhtä lailla suomalaisittain lausuttuna [jönk-ööpping] kuin englanniksikin [dzönk-öypping]. Jönköping sijaitsee Vätternin eteläkärjessä, noin 324 kilometriä Tukholmasta kohti Helsingöriä ja Tanskaa. Lounastimme Jönköpingissä eräänlaisessa paikallisessa Lions Klubissa paikallisten perheiden ja vallan keskustelevien pikku ryhmittymien kanssa. Ruoka oli herkullista ja yksinkertaista: paneroitua punakampelaa uusien perunoiden kera. Saavuimme jossain vaiheessa Tanskaan, vierailimme festivaalilla ja joimme muutaman limonadin. Odensessa oli kirkkaita värejä.


Ja ihania ihmisiä! Kiitos kaikki Karstenit, Dirck, Louis, nuorisoraati, kanssataiteilijat, festivaalijärjestäjät ynnä muut uudet ystävät. Sekä tietenkin Suomen Assitej ja Suomen Tanskan kulttuuri-instituutti, joita ilman emme matkaan olisi päässeet!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Hedelmä 2

video
Aivan ihania kohtaamisia, hurmaavia ihmisiä ja hetkiä höyhenen kevyestä kiusallisen kautta totaalisen urpoon looppaamiseen & todelliseen kohtaamiseen. Jumatsuikkari. En tiedä mitä sanoa. Kiitos <3

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Hedelmä



Tänään käynnistyy Turussa Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuma. Osana tapahtumaa nähdään Antti-Juhani Mannisen teos Kielletty Hedelmä.


---


"Huone Omenahotellissa. Aikaa 58 tuntia.

Mitä haluaisit tehdä?"


Antti-Juhani Mannisen teos Hedelmä kysyy, mikä sinulla on kesken.

Kaikilla on kaikenlaisia keskeneräisiä asioita - hetkellisiä tai perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotka on ennemmin tai myöhemmin käsiteltävä. Tai minulla ainakin on. Tai en tiedä, onko? Hedelmä tarjoaa hedelmälliset Jatkot, joille voit tuoda keskeneräisen asiasi. Viedään se yhdessä eteenpäin. Jos haluat.

Jatkot ovat 'jälkeistä aikaa.' Jatkot ovat paikka aloittaa uusia asioita, tai lopettaa vanhoja, tai löytää jotain uutta ja jännittävää. Tai sitten Jatkot ovat paikka palata omaan elämäänsä ja itsensä luokse, rauhassa, ajan kanssa. Ei ole kiire mihinkään. Jatkot voivat olla myös silkkaa hupsua yhdessäoloa ja kevyttä juhlintaa, mutta sekin on hyvä.

Hedelmä on osa vuoden 2014 Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtumaa. Hedelmä sijaitsee Turussa Omenahotellin huoneessa. Hedelmään pääset saapumalla Humalistonkadun Omenahotellille ja soittamalla numeroon 041 4794190.

"Niin, siis tuu jatkoille."

Oukkidoukki, on aika jatkaa eteenpäin.






"Got a room in Omenahotelli. Got 58 hours.

What would you like to do?"


Antti-Juhani Manninen's piece Hedelmä (A Fruit) asks what is it you have in the making?

Everyone of us has all sorts of works in progress - some more fleeting, some more fundamental - but something personal that has to be encountered someday. Or at least I do have. Or I don't know, do we then? Hedelmä offers an afterparty, where you can bring what is unfinished. Let's take it further together. If you wish.

Afterparty comes 'after.' Afterparty is the place to begin the new, or end the old. Or find something new and exciting. Or then afterparty is the place to come back to your life and yourself, in peace and quiet, with all the time you need. There are no horries. Then again, afterparty can be just easy spending time together but that's great, too.

Hedelmä is a part of Olohuone (Livingroom) 306,4 km2 -urban art festival. Hedelmä is situated in a room in Omenahotelli Hotel, Turku. You can visit Hedelmä by coming to Humalistonkatu Street 7 and calling +358 41 4794190.

"Yeah, come to my afterparty."

Okeydokey, it's time to move on.





Olohuone internetissä:
http://www.olohuone.org/teokset/

Hedelmä Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/771540462876830/